Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

VINKSU-TUPOLEV JA DRIVE-IN AAMIAINEN  (1.8.2012)

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisa lentävä pöntiäiseläin ei ole kaikkien näiden vuosien jälkeen viisastunut tippaakaan. Matti & Teppo sen sanoivat; "Tunnen kuinka vauhti kiihtyy..."
Tapahtui siis eräänä aamuna...

Allekirjoittanut kesken unien luomiaan raottaman, sen ihmislapsi leijonan lailla ruokaa kitaansa vaatiman. Pikkupiltin kainaloonsa nappaaman ja keittiöön silmiään hieroskellen suuntaaman. Vinksu-Tupolev sekä koko muu orkesteri siellä jo myös aamiaistaan kuorossa vaatiman. Varmuuskopionsa lattialle laskeman, se kontaten keittiössä jaloissa pyörimän. Allekirjoittanut karvakorvansa ruokkiman ja kuiva-ainekaapille seuraavaksi suuntaaman, puuron aikoo tyttärelleen aamiaiseksi siis valmistaman.

Samassa allekirjoittanut eilisillasta muistaman, jyvät pahoin vähissä oleman! Hetken tilannetta tutkiman ja sitten helpotuksekseen toteaman, jyviä juuri sen verran oleman, jotta siitä pystyy varmuuskopiolleen puuron valmistaman. Tuumasta toimeen siis ryhtymän, ja puuron valmiiksi keittämän. Tämän valmiiksi lautaselle tarjolle asettaman ja syöttötuolin eteen pöydälle laittaman. Yhtään misukkaa ei tässä vaiheessa ruokailuhuoneessa näkymän.

Allekirjoittanut vaippapöksynsä syliin nappaaman ja kohti ruokailuhuonetta sitä kiikuttaman. Ovella täystyrmistyksen kokeman, syöttötuoli jo varattuna oleman! Vinksu-Tupolev siinä tyytyväisenä nakottaman. Kaurapuuroa juuri napaansa riemulla ahtaaman. Allekirjoittanut Tupolevin nimeä huudahtaman, se ei anna sen aamiaistaan häiritsemän. Allekirjoittanut lyötynä naisena pilttinsä takaisin lattialle laskeman. Kameran nappaa ja kuvan aamiaisella olevasta tuholaisyksiköstään ottaman, ennen kuin kauppaan lisää jyviä ostamaan ajaman. Tässäpä siis teillekin todistusaineistoa tapauksesta oleman;)


 

TUPOLEV LUULEE OLEVANSA POIKAKISSA, JOKA SAA PENTUJA (24.08.2005)

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisalla lentävällä kissalla Vinksu-Tupolevilla on vintti pimeänä. Se luulee olevansa tiine poikakissa. Muutaman viime päivän aikana tapahtunutta:

Allekirjoittanut puhelimessa pälpättämän, samaan aikaan Tupolev jaloissa kanttaileman; sillä selkeästi joitain suunnitelmia oleman. Allekirjoittanut ei sen puuhiin huomiotaan kiinnittämän, vaikkakin jälkeenpäin ajateltuna se viisasta olisi oleman. Tupolev allekirjoittaneen kenkään takapuolensa ahtaman, ja pisit sinne lirauttaman. Tästä allekirjoittanut tuohtuman;" Senkin rontti, mitä sinä olet mennyt tekemän?" Tupolevia asia naurattaman ja perinteeksi muodostuneita akrobaattisia iloloikkiaan allekirjoittaneelle esittämän. Allekirjoittanutta ei yhtään naurattaman. Se epäilee Tupolevilla pisitulehduksen oleman ja seuraavana päivänä näytteen eläinlääkärilleen kiikuttaman. Tuloksen tultua eläinlääkäri allekirjoittaneelle soittaman; " Vinksulla ei perässä vikaa oleman, vaiva pääkopan sisässä sijaitseman". Sitä allekirjoittanut jo aavistelemankin... Tupolev edelleen allekirjoittaneelle virnistelemän.

Kun seuraava ilta saapuman, allekirjoittanut taas puhelimessa pälpättämän. Tupolev omilla reiteillään yläkerran atmosfääreissä liitelemän. Päättää kuitenkin alakerran lentokentillä tulla pistäytymän, ja hiekkalaatikon viereen koneensa parkkeeraaman. Allekirjoittanut sivusilmällä Tupolevia vilkaiseman, sillä taas epäilyttävä virne naamallaan oleman. Samassa se häntäänsä seinää kohti nostaman, ja alkaa takatassuillaan tamppaaman ja häntäänsä värisyttämän. Ja ennen kuin allekirjoittanut ehtii mitään tekemän, on pisi jo seinälle lentämän. Tästä allekirjoittanut Tupoleville kimmastuman; "Sinä tyttökissa oleman, sinun kuuluu kyykyssä sievästi pisimän!" Tupolev ei tätä kuuleviin korviinsa ottaman, ja takaisin yläkertaan lentelemän...

Allekirjoittanut ymmällään oleman, mistä ihmeestä Tupolev päähänsä saaman, että se poika oleman? Ja kun allekirjoittanut yläkertaan tallustaman, Tupolev siellä pesää rakentaman! Se allekirjoittaneelle sanoman: "Älä pesänrakennusta sinä häiritsemän, kohta poikasia minulle tuleman!" Allekirjoittanut päätään pyöritellen paikalta poistuman, kissapsykiatrin numeroa aikoo mennä puhelinluettelosta etsimän...

Nyt jo pari päivää on siis Tupolev pesää rakentaman, jossa lentojen välillä raukeena makaileman. Eläinlääkäri Tupolevin uudelleen on jo tutkiman, vika edelleen pääkoppaan kohdistuman...Allekirjoittanut hyvin hämmentynyt tilanteesta oleman, mitä sen pitäisi tässä tilanteessa tekemän? Jos joku viisas osaa tähän vastaaman, allekirjoittanut mielellään neuvoja vastaan ottaman!


 

TUPOLEVISSA TYHMYYS TIIVISTYY 05.09.2005

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisa lentävä tuholaiskissa Vinksu-Tupolev on normalisoitunut. Se luulee enää olevansa ainoastaan poika. Ja koska sen mielestä poikakissan elämä kuuluu olla vauhdikkaampaa kuin siveän tyttömisukan, päätti se testata uuden kiipeilypuun viimeiseen tappiin saakka. Tapahtui siis lauantai aamuna...

Allekirjoittanut kauppareissultaan saapuman, sylissään suurta pahvilaatikkoa raahaaman. Laatikko jättiläismäisen kiipeilypuun sisältämän, allekirjoittanut on siihen pitkään rahaa säästämän. Se Tupolevin kestävä oleman, niin myyjä allekirjoittaneelle vakuuttaman. Allekirjoittanut ei myyjää tietenkään uskoman, niin hyvin lentokissansa edesottamukset tietämän. Jokatapauksessa, viimein puun osissa saa kotiinsa kantaman ja keskelle keittiön lattiaa se jysäyttämän. Samassa alkaa misukkaa paikalle valuman; " Mitä kivaa olet meille tuliaisiksi tuoman?" Allekirjoittanut laatikon tohkeissaan aukaiseman. Tupolev samassa paikalle liitelemän, ja kummempia kyselemättä laatikkoon laskeutuman. Allekirjoittanut alkaa Tupolevia pois häätämän, ei osia laatikosta pois saaman, jos lentomisu ruhonsa sen päälle parkkeeraaman. Tupolev allekirjoittaneelle tuhahtaman, " Minä en tästä mihinkään siirtymän". Sitä allekirjoittanut jo arveleman, joten alkaa osia Tupolevin alta tonkiaman.

Viimein laatikko tyhjä oleman, ja kiipeilypuun kokoaminen voi alkaman. Tupolev jo kuumana käymän ja alkaa nousua ilmaan suunnitteleman. Allekirjoittanut koittaa Tupolevia hillitsemän. Se turhaa oleman. Tupolev siivilleen nouseman, silmä päässä kiiluman ja korva luimussa lepattaman. Kohta johonkin osuman, sen allekirjoittanut kokemuksesta jo tietämän. Menee ruuvimeisseliä hakeman, ja jättää Tupolevin puoliksi kootun puun kanssa kahdestaan oleman. se virheliikkeeksi ehdottomasti osoittautuman, sillä kun allekirjoittanut takaisin saapuman, puu maassa osissa makaaman. Oli Tupolev sitä jo alkanut testaileman, jota puu raasu ei kestämän. Allekirjoittanut Tupolevia toruman, Tupolevilla edelleen korva luimussa lepattaman.

Kun allekirjoittanut vihdoin ja viimein kiipeilypuun saa valmiiksi kokoaman, silloin siitä riemu miehistön keskuudessa repeämän. " Tämä hieno teline oleman, tästä kattoon asti pääsemän!" Kerta toisensa jäleen miehistö puuhun kipuaman, ja hyväksi tuntuu sen toteaman. Allekirjoittanut tyytyväinen oleman, puu asiansa ajaman. Jo aikoo allekirjoittanut kentältä poistuman, kun Tupolev yläkerrasta vastaan ajautuman. Valonnopeudella se allekirjoittaneen ohi kiitämän ja allekirjoittanut koittaa sen syliinsä nappaaman. Siinä pahasti epäonnistuman. Ja kun katseensa uutta puuta päin kääntämän, Tupolev jo sen runkoa pitkin rajulla vauhdilla lentämän. Ja niinhän siinä käy kuten allekirjoittanut jo aavistaman, ei tuossa vauhdissa Tupolev pysty ajoissa jarruttaman. Täydellä kiidolla siis suoraan kattoon kajauttaman, jolloin törmäys kohtalaista turbulenssia aiheuttaman, ja Tupolev syöksyn kohti kentän pintaa aloittaman. Siitä Tupolev sitten maahan mätkähtämän, vähän aikaa päätänsä pyörittämän, korvaansa uudelleen luimuun asettaman, kiillon silmiinsä palauttaman ja täyteen kiitoon kohti yläkerran atmosfäärejä kiihdyttämän...


 

NYT SATTUI TUPOLEVIA LEUKAAN! (7.11.2005)

Ai ai ai!
Allekirjoittaneen surullisen kuuluisa lentävä misukka Vinksu-Tupolev ei ole edellisestä onnettomuudesta viisastunut, vaan jatkaa lentojaan entiseen malliin. Tapahtui siis eilen...
Allekirjoittanut kotiin fysioterapiastaan saapuman, selkä teipattuna nikamien niksautuksien jälkeen oleman. Kipu uskomattomalta tuntuman. Yläkertaan sänkyynsä könyämän. Tupolev sängyssä jo köllöttelemän, yrittää allekirjoittaneelta piiloutuman ja peittojen väliin syöksymän. Allekirjoittanut Tupolevin ilmeestä näkemän, että sillä taas päässä viiraaman.

Peiton Kapteenin päältä pois nostaman, jolloin Tupolev asiasta vallan villiintymän. Hurjan syöksyilyn pitkin sänkyä aloittaman; silmä päässä seisoman ja äänivallin murtava "KURR!!" ilmoille kajahtaman. Allekirjoittanut päätään pudistaman, ei sen kissa henkisesti terve oleman. Samassa Tupolev sutien alakertaan syöksymän, "KURR!" rappusista komeasti kajahtaman. Pari sekuntia tämän jälkeen hiljaista oleman, sitten korvia vihlova rysäys alakerrasta kuuluman. Allekirjoittanut alas heti könkkäämän. Puolivälissä rappusia Tupolev vastaan syöksymän, turbo vaan sillä vinkuman, niin hurja vauhti sillä päällä oleman. Allekirjoittanut ehtii sitä juuri ja juuri väistämän.

Alakerrassa tuttuakin tutumpi näky odottaman; kiipeilypuu ( se suurin ja "kestävin"... ) maassa retkottaman. Runko poikki oleman, pultit seinässä törröttämän. Allekirjoittanut syvään huokaaman ja Tupolevia lähtee tarkastaman.

Yläkertaan päästyään kamalasti säikähtämän, valkoisella lattialla pari veritippaa näkymän. Tupolev sängyllä syytön ilme naamallaan istuman. Leuka auki oleman.

Allekirjoittanut Tupolevin syliin ottaman ja leukaa tarkemmin tarkasteleman. Pieni haava leuassa oleman, hampaat siihen varmaankin kolahtaman. Allekirjoittanut Tupoleviaan lohduttaman " Kyllä se pian paraneman ". Hädin tuskin ehtii lausettaan loppuun sanoman, kun Tupolev allekirjoittaneen sylistä ilmoille ponkaiseman, ja kokkansa kohti alakertaa kääntämän. Kuuluisa " KURR! " taas käytävästä kuuluman...

Allekirjoittanut syvään huokaaman.


VINKSU-TUPOLEV KARKKIVARKAISSA (17.11.2005)

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisa lentävä tuholaiskissa Vinksu-tupolev on aloittanut rikollisen toiminnan. Se on jäänyt kiinni varkaudesta. Tapahtui siis eilisiltana ja viime yönä...
Allekirjoittanut rauhallista koti-iltaa viettämän. Miehistö omiaan pitkin taloa suhraaman. Ihanan rauhallista meillä kerrankin oleman, Tupolev kun sikeitä sohvalla vetämän. Allekirjoittanut peittoa korviin vetämän ja paremman asennon tv:n edessä ottaman. Tupolev toisen silmänsä aukaiseman. Se alkaa heräämistä pikkuhiljaa suunnitteleman. Yhtäkkiä ihme hepulin se itselleen kehittämän ja sohvalta kuuluisan kurahduksen saattelemana pois lentämän. Allekirjoittanut päätään pyörittelemän ja lötköttelyä tv:tä tuijottaen jatkaman.

Yhtäkkiä keittiöstä rapinaa kuuluman. Allekirjoittanut arvaa muovipussifetismin Tupoleviin iskemän. Ylös levoltaan siis könyämän ja Tupoleviaan menee komentaman. Tupolev iloisesti kurahtaman ja paikalta liukkaasti pois lentelemän. Pussin kaappiin jemmaan takaisin tunkeman ja töllön tuijottamista menee jatkaman.

Eipä aikaakaan kun rapinaa keittiöstä taas kuuluman. Allekirjoittanut näkemättä Tupoleviaan komentaman, koska tietää sen tuhotöissä kuitenkin oleman. Hetkeksi hiljaista keittiössä tuleman, kunnes komeasti kajahtava kolaus keittiöstä kuuluman. Samassa rapina uudelleen alkaman. Allekirjoittanut sohvalta hitaasti ylös nouseman ja keittiöön hiljaa hiippaileman. Tupolevihan se siellä allekirjoittaneen käsilaukkua tutkiskeleman, rysän päältä kiinni itseteossa se jäämän! Märkä karkkipussi laukusta pilkottaman, Tupolev sitä innoissaan nuoleman. Allekirjoittanut Tupoleviaan toruman; " Et sinä saa minun namipussia pöllimän! ". Tupolev allekirjoittaneelle niskojaan nakkelaman ja paikalta taas pois liitelemän. Allekirjoittanut namit kassiin työntämän ja laukun huolellisesti sulkeman. Ei usko Tupolevin sitä auki saaman, koska laukussa vetoketju rikki oleman ja laukkua on tästä syystä hankala käyttämän. Varmuuden vuoksi laukun kuitenkin ylös naulakkoon nostaman. Yöpuulle allekirjoittanut tyytyväisenä mönkimän; ei Tupolev enää käsiksi muoveihin pääsemän, allekirjoittanut sen tehokkaasti etukäteen estämän...

Aamulla kello pirteästi pirahtaman, ylös olisi aika sängystä nouseman. Allekirjoittanut silmänsä hitaasti aukaiseman. Tupolev tyytyväisenä allekirjoittaneen kainalossa nukkuman. Allekirjoittanut hellästi Tupoleviaan silittelemän ja yön kuulumisia siltä kyselemän. Tupolev silmiään allekirjoittaneelle siristelemän. Samassa allekirjoittaneen nenässä makea tuoksu tuntuman. Sen alkuperää alkaa kovasti ihmettelemän. Allekirjoittanut alkaa Tupoleviaan haisteleman; " Sinustako tämä karkin tuoksu tupsahtaman?" Tupolevin suuta allekirjoittanut tuoksuttaman ja erehdyttävästi hedelmänallen aromi kidasta kantautuman...Samassa allekirjoittaneella välähtämän; " Sinä ketku olet minun karkkini syömän!" Tupolev allekirjoittaneelle silmää nikkaaman ja uniaan huokaiseten jatkaman.

Allekirjoittanut alakertaan ajelehtiman. Keskellä keittiön lattiaa ihana aamuyllätys odottaman: Käsilaukku lattialla killittämän. Mitään sisältöä siinä ei oleman. Sisältö pitkin lattioita lojuman. Myös karkkipussi lattialta löytymän. Kaikki karkit on siitä syötämän. Tupolev yläkerrassa tyytyväisenä nukkuman. Hedelmänalleilta sen uninen hengitys makeasti tuoksahtaman...


TUPOLEV PARKKEERASI PITSAAN (1.12.2005)

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisa lentävä pölvästi-kissa on aiheuttanut tällä kertaa totaalisen ruokahalun katoamisen...Tapahtui siis eilen illalla:
Allekirjoittanut etätyöpäivää viettämän, lentokentän seiniä kuuluisi sen alkaa maalaaman. Hommaa ahkerasti valmisteleman, Tupolevin miehistöineen joutuu kentän ulkopuolelle turvallisuussyistä sulkeman. Tätä ei stuertti Vinohousu hevillä, hyväksymän, vaan alkaa suljettua ovea voimalla ryskyttämän: " Tahdon sun kanssa maalaaman!" Allekirjoittaneella huonoja kokemuksia miehistön kanssa maalaamisesta oleman, Tupolev aikoinaan sinisiä tassunjälkiä pitkin kenttää viljelemän. Ei siis anna miehistön urakassaan auttaman, ovi visusti kiinni pysymän.

Vihdoin ja viimein allekirjoittanut urakkansa valmiiksi saaman. Päättää kuitenkin ruokansa ensin valmistaman, ennen kuin miehistön alakerran puolelle takaisin laskeman. Allekirjoittanut sen verran väsynyt maalaamisesta oleman, että päättää pelkän pakastepitsan nopeasti valmistaman. Pitsan uuniin työntämän, nopeasti se valmiiksi tuleman. Pitsa kuitenkin kuuma oleman, sen täytyy antaa ensin jäähtymän. Pitsan pöydälle lautaselle asettaman. Allekirjoittanut seiniä kokeilemassa käymän. Ne kuivat oleman. Miehistön alakerran atmosfääreihin päättää takaisin laskeman. Oven lentopoppoolle aukaiseman. Viisi ohjusta sisälle suihkaiseman. Allekirjoittanut Tupolevin ilmeestä heti näkemän, kuupassa sillä taas vinhaa vauhtia viiraaman. Alkaa Tupoleviaan komentaman: " Sinun täytyy rauhallisesti ottaman, ei seinän vielä pinball-hyppyjä kestämän." Tupolev ruokailuhuoneeseen häviämän...Myös varaperämies von Reté asiasta innostuman: " Me aletaan Vinksun kanssa riehuman!" Allekirjoittanut lentoköörinsä perässä ruokailuhuoneeseen tallustaman. Sen maha kovasti kurniman, nälkä on päässyt totaalisesti yllättämän. Ruokailuhuoneen ovelle pääsemän. Silmät päästään tuntuu pudottaman. Näky uskomaton oleman: Tupolev varaperämiestä kyttäämän, aikoo sen seuraavaksi pyydystämän. Silmä päässä palaman. Perä pitsassa oleman. Ei pitsa ilmeisesti enää kuumaa oleman, koska on ruhonsa sen päälle parkkeeraaman. Ennen kuin allekirjoittanut ehtii mitää tekemän, Tupolev hurjan singahduksen kohti varaperämiestä tekemän. Pitsa lautaselta lentämän. Lattialle sievästi väärinpäin asettuman.

Allekirjoittaneella ei nälkä enää oleman.


VAU MITKÄ SÄÄRET! (3.1.2006)

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisalle lentävälle hörhelökissalle on noussut näyttelymenestys nuppiin. Se luulee olevansa can-can kissa. Tapahtui siis eilen illalla...
Allekirjoittanut kotiinsa tallilta saapuman. Kamikaze-katit allekirjoittaneen iloisesti kotiin tervetulleeksi toivottaman. Kaikki yhdessä keittiössä hyörimän. Miehistö iltapalaa vailla selkeästi oleman, Tupolev tilannetta tiskipöydältä silmät sirrillään tarkkaileman. Kun allekirjoittanut orjamaisesti kuppia ottamaan kumartuman, tuttu mieltäylentävä kurahdus tiskipöydän kulmalta kuuluman. Allekirjoittanut hitaasti katseensa kohti pöytää nostaman. Tupolev sääri suorana pöydän laidalla retkottaman. Se selkeästi silokoipiaan allekirjoittaneelle esittelemän. Allekirjoittanutta naurattaman. Sen Tupolev on pöhköksi viimeisten näyttelyiden jälkeen muuttuman. Se sääriään koko ajan riemurientojensa välissä esittelemän. Tämän ovat saaneet jo talossa käyneet vieraatkin jo kokeman. Kun he sohvalle sattuvat istuuntuman, syliin sääriään esittelemään Tupolev laskeutuman. Typerä muikku-ilme sillä naamallaan oleman, kun se sääriään vieraiden suuhun tyrkyttämän

Ilta tästä jo siis pimenemän, ja allekirjoittanut ukkonsa kanssa yöpuulle hipsimän. Allekirjoittanut kovin väsynyt oleman, ja päänsä tyynylle tiiviisti painaman. Ukko vieressä saman operaation suorittaman. Molemmat siinä torkkumaan alkaman, kun tuttuakin tutumpi kurahdus sängyn vierestä kajahtaman. Allekirjoittanut ei jaksa päätään tyynyltä nostaman. Tämä ei tarpeen oleman, sillä yhtäkkiä sääri jostain allekirjoittaneen silmien eteen työntymän. Nyt ei pokkaansa pysty allekirjoittanut enää pitämän. Sen kissa on totaalisesti itseensä hurahtaman!


VINKSU-TUPOLEV JA LAMPUN HENKI (24.2.2006)

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisa lentävä catair-misukka Vinksu-Tupolev on saanut taas loistavia ideoita. Tapahtui siis viime yönä...
Allekirjoittanut unta kuuppaan aikoman vetämän. Valot sammuttaman ja peiton korvilleen vetämän. Kauaa ei tarvitse nukkumattia odottaman, niin finaalissa allekirjoittanut oleman. Suloisille höyhensaarille siis matkaaman...Kunnes unensa läpi tuttuakin tutumman kurahduksen kuuleman. Tupolevin turpavärkistä ääni kajahtaman. Ei jaksa asiasta innostuman, vaan silmät uudestaan sulkeman.

"KURR!" taas jostain päin makuuhuonetta kuuluman. Allekirjoittanut ei vieläkään jaksa asiaan reagoiman. Tupolev sänkyyn tohkeissaan loikkaamaan. "KURR!" taas komeasti kiljaiseman. Allekirjoittanut kissaansa hiljaa oleman käskemän. Tupolev ei totuttuun tapaan allekirjoittanutta kuunteleman, vaan alkaa pitkin sänkyä edestakaisin Kurria samalla huutaen marhaaman.
Nyt allekirjoittanutkin ylös nouseman ja valot päälle laittaman. Ukkokin jo asian johdosta heräämän. Kysyy: "Mitä se taas keksimän?" "KURR!", vastaus kuuluman. Tupolev siis edelleen sängyssä rinksaa heittämän ja kattoon samalla tuijottaman. Allekirjoittanut katseensa kattoon nostaman. Siellä ei mitään erikoista näkymän. Ainoastaan kattolamppu siellä päjöttämän. Tupolev Kurria edelleen ilmoille heittämän. Samassa Tupolev ratkaisevan siirtonsa asian suhteen tekemän: ilmaan catair suloisesti singahtaman ja makuuhuoneen verhoihin roikkumaan laskeutuman. "KURR!" taas kidasta kuuluman. Allekirjoittanut yrittää lamppuun tiiraileman. Siellä ei mitään näkymän. Ukko varhaisheränneen kärpäsen epäilee sinne asettuman. "KURR!" taas verhoista vastaukseksi kuuluman. Tupolev asian johdosta päättää toimiman, ja jättiläisloikan Kurrin saattelemana kohti lamppua ottaman. Ei pysty välimatkan johdosta kohdettaan kuitenkaan saavuttaman, vaan keskelle sänkyä mätkähtämän. Ei kuitenkaan epäonnistuneesta yrityksestä masentuman, vaan sängystä suoraan takaisin verhoihin singahtaman. Tässä vaiheessa allekirjoittanut oman siirtonsa asian suhteen tekemän. Tupolevin hellästi verhoista irroittaman ja sänkyynsä kissa kainalossa seisomaan nouseman. "KURR!" kainalosta kuuluman. Tupolevin silmissä hullunkiiltoinen katse vain loistaman, kun allekirjoittanut siis keskellä yötä Tupoleviaan kohti kattolamppua ojentaman. Aikansa Tupolev lamppua nuuhkuttaman, sitten halunsa maan tasolle pääsemisestä ilmaiseman. Allekirjoittanut sängyltä alas laskeutuman ja Tupolevinsa lattialle asettaman. Tupolev samantien kohti yläkerran aulaa ponkaiseman, ja hiljaisuus taloon taas laskeutuman.
Allekirjoittanut takaisin vällyjen väliin kömpimän. Ukko kylkeään kääntämän ja unisena allekirjoittaneelta kysymän: " Mitä Vinksulla mielessä oleman?" " Se lampun halusi näkemän, allekirjoittanut päätään pyörittäen vastaaman, ja unilleen takaisin matkaaman.


VUOKRALLE TARJOTAAN: VINKSU-TUPOLEV

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisa lentävä tuholaisötökkä Vinksu-Tupolev on taas sen verran vauhdissa, että allekirjoittanut on lepolomaa vailla. Siispä vuokralle tarjotaan: aito Tupolev! Takuutuhot. Nopeasti ja varmasti.
Tapahtui siis eilisen päivän aikana...
Allekirjoittanut flunssaa paranteleman. Päättää rauhallisesti siis ottaman, samaa sen Tupolevilta toivoman. Tupolev ei toivomuksen suuntaan korviaan lotkauttaman, vaan oman shownsa taas pystyyn värkkäämän...

Allekirjoittanut keittiössään puuhasteleman. Ihmeellinen ääni ruokailuhuoneesta kuuluman. Allekirjoittanut keittiön ovelta huoneeseen kurkkaaman. Tupolev korkeimman kiipeilytason päältä kattoa repimän. Katto siis styroksilevyistä koostuman, kissan kynsi siihen helposti tehoaman. Allekirjoittanut kissaansa heti komentaman: " Sinä et saa kattoa repimän!" Tupolev ilkikurinen ilme naamallaan katon repimistä jatkaman. Ei käskyä vastaan tahdo ottaman. Allekirjoittanut uudelleen Tupoleviaan toruman. Tupolev naama virneessä yläkerran atmosfääreihin liukeneman. Allekirjoittanut syvään huokaaman ja Tupolevin perässä yläkertaan lompsiman.

Allekirjoittanut portaikon puolivälissä oleman, kun yläkerrasta tuttu kurahdus kuuluman. "Sinä verhoista alas laskeutuman", allekirjoittanut vauhtimisukkaansa jo etukäteen komentaman. Repeävän verhon ääni vastaukseksi kuuluman. Allekirjoittanut jälleen syvään huokaaman.

Yläkerrassa Tupolev hillumistaan jatkaman. Päätön kana kakkoseksi jäämän. Hullunkiilto Tupolevin silmissä lisääntymän. Mikään ei voi sitä enää pysäyttämän.

Allekirjoittanut ryytyneenä sängylle asettuman. Viikkolehden käteensä etsimän ja puhelimensa yöpöydälle lataukseen asettaman. Lehden lukuun rauhassa syventymän. Rauhaa ei kahta sekunti kauempaa kestämän. Siitä Tupolev henkilökohtaisesti huolen pitämän. Narskutus yöpöydältä kuuluman, kun laturin johtoa kitaansa ahtaman. Allekirjoittanut Tupoleviian jälleen komentaman "Sinä ihme misukka oleman, aina pahojaan tekemän". Tupolev virne naamallaan allekirjoittaneen luokse asteleman. Tutun kurahduksen kuonostaan päästämän. Ennen kuin kissaa kerkeää sanoman, Tupolevilla alkaa taas päässä viiraaman: viikkolehti viholliselta selvästikin näyttämän, joten se täytyy pois päiviltä hoitaman. Allekirjoittanut siis suu auki vierestä katsoman, kun Tupolev lehteä sängyssä ryhtyy pieksemän. Silppu senkuin ilmassa lentämän, kun lehti viimeisiä henkosiaan tässä elämässä vetelemän. Mikään ei voi sitä enää pelastaman. Hädissään allekirjoittanut Tupolevin lehden kimpusta pois ajaman "Katso nyt mitä sinä tekemän, ei tätä voi enää lukeman." Tupolev kurahduksen saattelemana alakertaan liitelemän. Rauha yläkertaan vihdoin ja viimein laskeutuman. Allekirjoittanut siis levollisin mielin levolle asettuman.

Alakerrassa aivan hiljaista oleman. Allekirjoittanut taitaa jo torkkuman. Sitten portaikosta tassutuksen ääntä kuuluman. Tupolev makuuhuoneeseen aulasta kurvaaman. Sänkyyn lennokkaasti allekirjoittaneen viereen pomppaaman. " Minä tulen nyt nukkuman" se allekirjoittaneelle selkeästi viestittämän. Allekirjoittanut silmiään siristelemän "Mitä ihmettä sinun päässä oleman?" Tupolev itseään kiepille sänkyyn jo heittämän. Styroksipallo sen keskellä otsaa killittämän...Allekirjoittanut taas syvään huokaaman


VINKSU-TUPOLEVIN KARKAUSPÄIVÄ (01.06.2006)

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisa lentävä pökiökissa on tehnyt paluun "äitiyslomaltaan". Sen puupääpoikanen, varakapteeni Intolintu, on nyt täyskoulutuksen saanut lentävä häiriöntuottoeläin. Tupolev iloitteli koulutuksen päättymistä sille tyypilliseen lentävään tahtiin. Tapahtui siis viime viikolla...
Allekirjoittanut töistään saapuman, 12-tuntinen työpäivä alla oleman. Hiukan siis väsymystä kehossaan allekirjoittanut tunteman. Vatsakin nälkää reilusti ilmoittaman. Kotioven tutuksi tulleella "jalka edellä-tekniikalla" avaaman, tämä siksi ettei misu pihakarkeloihin karkaaman. Avainta ovessaan siis kääntämän, ja jalan raosta sisään ojentaman. Ei ehdi kissaa sanoman, kun Vinksu-Tupolev kaaressa jalan yli ampuman. Nyt allekirjoittaneelle hätä kännykkään iskemän; Tupolev pitkin pihaa hullunkiilto silmissään viipottaman! Äkkiä oven kiinni pamauttaman, ettei lisää miehistöstä pihalle karkaileman.

Alkaa paniikki iskemän, Tupolev pitkin pihoja jolkottaman eikä elettäkään kiinniantamiseksi tekemän. Allekirjoittanut kepin maasta ottaman ja yrittää alkaa Tupolevia leikittämän. Tupolev ei keppiä mitenkään noteeraaman vaan kohti metsänreunaa kepein askelin etenemän. Nyt allekirjoittaneella syke jo tuhat oleman; jos Tupolevin misukka metsään menemän, ei sitä sieltä ryteiköstä ikinä löytämän! Samassa viimeisen ässänsä hihasta vetämän ja alkaa ujeltaman: "Vinksu, näyttelyyn lähtemän?" Tupolev metsänreunaan pysähtymän. " Mitä Vinksu näyttelyissä tekemän?" allekirjoittanut jatkaman ja samalla kohti Tupolevia hiipimän. Tupolev allekirjoittanutta tuijottaman. Samassa allekirjoittaneen mantra tehoaman; Tupolev puunrunkoa vasten alkaa puskeman ja siroja sääriään esittelemän. Allekirjoittanut koko ajan samaa hokeman, enää välimatkaa pari metriä oleman. Tupolev edelleen onnellinen hymy kuupassaan poseeraaman. NAPS! Tupolev kiinni oleman! Allekirjoittanut Tupolev kainalossaan sisälle marssiman. Kädet pahasti vapiseman. Se niin lähellä oleman...

 
VARAKAPTEENI INTOLINTU PAHOINPITELI ALLEKIRJOITTANEEN VASEMMAN SIERAIMEN
(20.06.2006)

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisan lentävän tuholaisönniäisen Vinksu-Tupolevin poikanen, varakapteeni Intolintu, on nyt siis täysoppinut häiriöntuottoeläin. Tapahtui siis eilen illalla...
Allekirjoittanut unilandiaan lähtöä suunnitteleman, pitkä päivä takana oleman. Kokkansa kohti yläkertaa kääntämän. Rappusissa joutuu vastaantulevaa liikennettä väistämän; pari kamikazekattia vastaan singahtaman. Totuttuun tapaan väistöliikkeen vasemmalle suorittaman, jottei lentomiehistönsä kanssa yhteen törmäämän. Ilmettään väräyttämättä matkaa yläkerran atmosfääreihin jatkaman.

Allekirjoittaneelle uni tuntuvan maistuman. Peiton alle itsensä virittelemän. Yläkerran aulasta rallittelua kuuluman: "Kas, Vinksu poikasineen sieltä saapuman." Samassa sängyn yli Air Tupolev varakapteeni peesissä valonnopeudella kiitämän. Juuri ja juuri ehtii allekirjoittanut peiton alle turvaan pääsemän. Ei enää jarrutusjälkiä kasvoihinsa haluaman. Niille työkaverit aina nauraman.

Samassa varakapteeni Intolintu allekirjoittaneen vatsan päälle laskeutuman. Nätisti koneensa siihen parkkeeraman, ei takaa-ajatuksia sillä näytä tällä kertaa oleman. Se alkaa allekirjoittanutta tuijottaman. Allekirjoittanut Intolinnulle alkaa lepertelemän. Tuijotus senkuin jatkuman. Sitten Lintu Intoinen siirtonsa tekemän; se vielä lähemmäs itseään hilaaman. Nyt sen nenänappi allekirjoittaneen naamassa kiinni oleman. Tuijotus vieläkin jatkuman. Hillitön kehräys Intolinnusta kuuluman. Allekirjoittanut lässyhtystään jatkaman. Yhtäkkiä Intolintu allekirjoittaneen klyyvariin kiinni käymän; se naskalihampaansa allekirjoittaneen vasempaan sieraimeen upottaman. Eikä irti päästämän! Allekirjoittanut hädissään oleman; "Eí saa mammaa kiduttaman!" Intolintu kehräten otettaan koventaman. Tuijotus edelleen jatkuman. Allekirjoittanut yrittää varakapteenin otteesta pääsemän; aina kun yrittää peiton alta kättään hiukan liikuttaman, Intolinnun ote sieraimesta kiristymän...Onneksi allekirjoittaneen ukko tilanteeseen vihdoin puuttuman, ja Intolinnun allekirjoittaneen nenästä irroittaman. Allekirjoittanut nenäänsä pitelemän, sitä oikeasti kovasti sattuman.

Samassa Intolintu takaisin allekirjoittaneen päälle loikkaaman, ja samaa uudelleen yrittämän! Sillä uskomaton pokka siis oleman, kun pahoinpitely-yrityksensä heti uusia aikoman!

Vinksu-Tupolev sängyn laidalta tilannetta seuraaman. Sen naamalla jokerihymy selvästikin häivähtämän...

 

VINKSU-TUPOLEV JA KAUNEUDEN TUSKA

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisa lentelevä tehotuhoeläin Vinksu-Tupolev on antanut näyttelymenestyksen nousta päähänsä. Tapahtui siis Salosaaren catwalkeilla...
Allekirjoittaneen ystävä myöhään soittaman. "Voisinko pikaisesti tulla luoksesi kyläilemän? Minulla mukana kissafriikki ystävä oleman." Allekirjoittanut vieraat lämpimästi tervetulleiksi toivottaman.
Ystävä kavereineen siis saapuman, ovelta heti iloisesti kiljaiseman "Iik! Sulla Devon rex oleman". Allekirjoittanut asian totuutta kiertelemättä myöntämän.
Kaverit siis taloksi asettuman, ja ystävän kaveri puheripulin omaaman. Hällä oma kotikatti oleman, jonka näyttelyttämisestä kamalasti kiinnostuman. Allekirjoittanut joutuu näyttelyistä luennon pitämän, ja samalla kaiken näyttelyroinan kaapeistaan kaivaman.
Kun komeron ovi avautuman, Vinksu-Tupolev liikettä vilahousuihinsa saaman. Me näyttelyyn lähtemän! Allekirjoittanut näyttelykassinsa keskellä keittiötä roudaaman, Vinksu aivan kuumana kassin ympärillä hyörimän. Kaveri kovasti käytöstä ihmettelemän. Allekirjoittanut kaverille selittämän, tämä kissa mahdottomasti näyttelyistä pitämän.
Samassa Vinksu lattialta keskelle keittiön pöytää singahtaman. Mairean hymyn naamalleen ottaman, ja esiintymisensä aloittaman. Suorilta jaloilta pöydälle kellahtaman ja kiemurtelun käynnistämän. Ystävä kavereineen haavi auki tilannetta seuraaman. "Se tuomareiksi teitä luuleman", allekirjoittanut tilannetta valoittaman. Ystävä kavereineen Vinksua omituiseksi nimittämän. Yhtäkkiä Vinksu eteenpäin atmosfääreihin viuhahtaman, ja sirosti tiskipöydän päälle laskeutuman. Mairean ilmeen taas kasvoilleen luoman, kun mallikoulun mukaisen askelluksensa aloittaman. Vain punainen matto tiskipöydän catwalkilta puuttuman! Ystävä kavereineen silmiään pyörittämän...
Ilta kuitenkin lopulta saapuman, allekirjoittanut kissoineen yläkertaan unilandiaan lähtemän. Miehistö kiltisti makuulle asettuman, paitsi Vinksu, joka edelleen diivailuaan jatkaman...
Klo 03.00 oleman, silloin show vasta alkaman. Tupolev pitkin makuuhuonetta kuljeksiman. Se kehräämän, kurnuttaman, kiljahteleman. Allekirjoittanut kauneudenammattilaistaan komentaman " Pää kiinni, nyt kiltisti tutiman!" Tupolev ei tätä pystyihin korviinsa ottaman, vaan kurnutustaan entistä nousevammin jatkaman. Allekirjoittanut peittoa syvemmälle päällensä vetämän. Yhtäkkiä Tupolev hymyineen aivan liki ilmestymän ja allekirjoittanutta läpsimään kurnuttaen ja kiljuen alkaman. "Mikä ihme sinua vaivaaman" allekirjoittanut kissaltaan unisena kyselemän. Tupolev edelleen iholle käymän.
Lopulta allekirjoittanut pedistään nouseman. Vinksu asiasta kovin ilahtuman ja allekirjoittaneen alakertaan johdattaman. Allekirjoittanut yrittää ruoalla käydä Tupoleviaan lahjoman, mutta neiti Catair aivan toiseen suuntaan alakerrassa kaartaman. Allekirjoittanut lähtee umpimielistä kissaansa seuraaman. Tupolev kuljetuskopan luo suoraan kaartaman, ja alkaa sen oviritilää väkivaltaisesti repimän. Allekirjoittanut päätään pyörittämän, ja oven Tupoleville aukaiseman.
Allekirjoittanut takaisin unilandiaan saapuman, mutta ei, Tupolev sen perässä edelleen kurnuttaen ja kiljahdellen lynttyämän. Allekirjoittanut takaisin alakertaan vipon kissansa johdattelemana tuleman. Tupolev suoraan koppaan kaartaman. Nyt allekirjoittaneelle asiaintila valkeneman! " Sinä et voi tosissaan oleman, minä en siihen keskellä yötä suostuman!" Tupolev odottava katse nassullaan allekirjoittanutta kopasta tuijottaman. "Tämä ei totta voi oleman" allekirjoittanut murmuttaman. Tupolev uudelleen mourukonserttonsa aloittaman.
Eihän siinä siis muu auttaman, kuin lipokasta jalkaan keskellä yötä alkaa vetämän. Kopan oven kiinni pamauttaman ja kopan eteiseen menovalmiiksi nostaman sillä aikaa kun aamutakkiaan päälle vetämän. Tupolev aivan muikkuna kopassa odottaman...
Allekirjoittanut siis joutuu kissansa umpikieroihin mielihaluihinsa suostuman, ja kaksi kertaa lipokkaat märällä nurmikolla lipsuen talonsa kiertämän. Tupolev aivan innosta piukeana kopassa matkustaman. "Sinä psykiatria tarvitseman, ei tämä todellista voi enää oleman" allekirjoittanut kissalleen messuaman. Tupolev edelleen kopassa maireasti hymyilemän.
Allekirjoittanut lopulta takaisin sisälle saapuman, ja kopan oven kieroutuneelle kissalleen aukaiseman. Tupolev tyytyväisenä sääriään venytellen kopasta poistuman, ja saman tien yläkertaan lennähtämän...

 

 

 

 

 

 

 

 

©2017 Vinksu Tupolevin sivut - suntuubi.com